Kenkäongelmia.

Taas on hetki vierähtänyt... ja kerrottavaahan ei mitä suuremmin sitten olekaan. Viime päivitykset enteilivät jo myrskyn alkua, ja tässä onkin jonkinasteista myrskyä ollut sen jälkeen lähes kokoajan. Läheisten tulevat menetykset, yllättävät kulut sekä yletön kiire on pistänyt vähän miettimään.

Nellan kanssa on treenailtu, sen verran mitä on ehditty, kuinkas muutenkaan. Poni liikkuikin kivasti ja säännöllisesti, kunnes yllätys yllätys - takakenkä putosi. Kengityksestä oli tässä vaiheessa kulunut tasan kaksi viikkoa, joten liian pitkästä kengitysvälistä ei  millään voinut olla kyse. Samalla pääsin taas kiroilemaan ponin kengittämisen ongelmia.

Nellallahan on melko pienet kaviot, mikä on russeille tyypillistä. Nella on kuitenkin vielä suhteellisen nuori, eli 9-vuotias, joten kaviot kasvavat iän sekä hyvän ruokinnan puolesta kohtuullista vauhtia. Kengittää ei kuitenkaan voi turhan usein: ponin kavioissa on senverran vähän pinta-alaa, että liian useasti kengittäminen haurastuttaa kavioita. Kavioiden haurastuminen taas lisää kenkien irtoamista ja taas pitää kengittää ja kavio haurastuu.. ja niin edelleen.

Edellämainitun olenkin tiedostanut. Mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa tajuntaan upota, että Nellan kengitys on oikeasti yhden ihmisen työtä. Meidän vakikengittäjämme on ainut, joka osaa Nellan kengittää niin, että kengät pysyvät jaloissa. Työt ovat kokoajan suunnilleen samat, ja kuravellissä ei poni seiso, joka kenkiä tiputtaisi.

Mutta minkäs teet, jos et vakikengittäjää sillä hetkellä saa? Jonkun muunhan on poni laitettava. Toisinaan tarjolla on vanhat kengät, mikä osaltaan ratkaiseekin ongelmia. Muutoin saattaa paikalle tuleva kengittäjä sanoa (vaikka olen kertonut ponin olevan pikkuinen russponi), ettei hänellä olekaan ponille sopivia kenkiä. Mitäs sitten tehdään? Usein kengittäjät yrittävät muokata kenkiä pienemmiksi, ja saavatkin ne sen näköiseksi, että kengät tulevat takaa hiukan yli, mutta ovat muuten sopivat.

Mikäs ongelma siinä sitten on? No, etujalkoihin lyödyt liian pitkät kengät Nella lyö helposti itse irti treenissä ollessaan. Tarhassa puolestaan Nelsku on liki pahnanpohjimmainen, ja saa väistellä muita. Helposti joku talloo Nellan takakengän päälle, jos se on hiukkaakaan yli kavion. Toisaalta myös kengät tarttuvat helpommin ympäristössä oleviin asioihin, ja irtoavat.

No, tämän takakengän puuttumisen vuoksi Nellan ratsastus on ollut muutaman päivän jäissä. En yksinkertaisesti uskalla ponia liikuttaa ilman kenkää juuri ollenkaan, enkä useasti: kunnon treenejä ei kengättä tehdä. Satunnaista köpöttelyä voi harrastaa ilman kenkääkin, mutta ei päivittäin. Nyt täytyy vain toivoa, että joku ehtii Nellan kenkäämään hyvään kenkään ja pääsemme taas treenaamaan. Paippisissa kun olisi kiva olla viivalla 11.8. Oli luokka sitten seuraluokka 2.1 (12-19km), seuraluokka n. 30km tai alueluokka (20-39km).

(Ja jos joku nyt luuli, että parjaan kengittäjiä - en. Useampi kuin yksi on Nellan kengityksen kanssa ollut vaikeuksissa. Poni on ihan ok, mutta ei paras mahdollinen kengittää. Minun pitäisi osata antaa myös ohjeet kaikkia tilanteita varten, jos en itse pääse kengitykseen paikalle. Teen itse parhaani hevosteni kavioidenhuollon ja kengityksen suhteen, ja tarkistan ja naputan kenkiä tiukemmalle säännöllisesti, kun olen huomannut sen auttavan Nellan kengityksen suhteen. Joka ikisellä ratsastuskerralla varmistan ennen lenkkiä, että kengät ovat hyvin jaloissa ja naputan vasaralla varmuuden vuoksi. Kuuntelen myös lenkillä, miltä kengän ääni kuulostaa kovia pohjia vasten.)

Kuva on huono, mutta pakko laittaa yksi todiste ponin ja koiran ystävyydestä :) Nella tapasi alkukesästä koiraystävänsä Kirkan ensi kertaa: koira nuoli ponin turpaa ja poni rapsutti koiraa varovaisesti korvan takaa. Olivat ne suloisia! <3